1.10.2001

Käräjäoikeuden tuomio 1.12.1999

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. A:n oli pitänyt voimailuharrastajana tietää, että syytteessä mainitut aineet olivat laittomasti maahantuotuja, koska niitä ei ollut vapaasti kaupan Suomessa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 46 luvun 6 §:n nojalla laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ulla Rantanen (eriävä lausunto) sekä lautamiehet Ahti Laukkanen, Lea Virolainen ja Kaarina Ylönen.

Eri mieltä ollut käräjätuomari Rantanen lausui seuraavaa: Laittoman tuontitavaraan ryhtymisen rangaistavuus edellyttää, että sen esirikoksen tekijä tai ainakin esirikoksen tekoaika ja -paikka on esirikoksen yksilöimiseksi riittävästi selvitetty. Lisäksi laiton tuontitavaraan ryhtyminen edellyttää rikoksena tekijältään tahallisuutta. Tahallisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, että omaisuus on tuotu maahan jollakin rikoslain 46 luvun 1 - 5 §:ssä tai 29 luvun 1 - 3 §:ssä tarkoitetuista rikoksista.

A on ainoastaan hänen hallustaan löytyneiden 17 tabletin osalta esitutkinnassa kertonut, että tabletit olivat luultavasti peräisin Venäjältä. Ampullien osalta hän ei ole kertonut edes sitä. Vaikka A:n hallusta löytyneet edellä mainitut hormonivalmisteet olisikin tuotu Venäjältä, jutussa ei ole esitetty mitään selvitystä niistä olosuhteista, joissa valmisteet on tuotu Suomeen eli kuka on tuonut ne maahan, milloin ja millä tavalla. Tämän vuoksi on jäänyt näyttämättä, että valmisteet olisi salakuljettu maahan. Näyttämättä on myös jäänyt, että A vastoin kiistämistään olisi ollut tietoinen siitä, että aineet olisi salakuljettu maahan.

Edellä esitetyillä perusteilla A:n menettely ei ole rangaistavaa laittomana tuontitavaraan ryhtymisenä. Muusta rikoksesta hänelle ei ole vaadittu rangaistusta.

Sanotuilla perusteilla Rantanen hylkäsi syytteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.8.2000

A vaati valituksessaan syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Seppo Pöntinen ja Juha-Matti Murto. Esittelijä Markku Vuorio (mietintö).

Viskaali Vuorio lausui mietintönään seuraavaa: A on kiistänyt syytteen. Hän on myöntänyt häneltä löytyneet tabletit ja lasiampullin syytteessä mainituiksi hormonivalmisteiksi ja kertonut ostaneensa ne henkilöiltä, joiden nimiä ei halua kertoa, ja käyttäneensä niitä voimailuharrastuksessa, mutta hän on kiistänyt tienneensä, mistä ne on hankittu ja onko ne salakuljetettu jostakin epäillen niiden alkuperäksi Venäjää. Lasiampullissa oli ollut venäjänkielistä tekstiä, tableteissa ei ilmeisesti ole ollut alkuperämerkintöjä.

Sovellettavan rikoslain 46 luvun 6 §:n esitöissä (HE 66/1988 vp. s. 181) on viitattu laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistön täyttymisen, esirikoksen ja päärikoksen liitännäisyyden ja syyksiluettavuuden osalta kätkemisrikosten perusteluihin. Niiden mukaan vähimmäisvaatimuksena esirikoksen selvittämisestä on (s. 106), että omaisuuden omistaja tiedetään sekä esirikoksen tekoaika ja -paikka on esirikoksen yksilöimiseksi riittävästi selvitetty. Tahallisuuden vähimmäisvaatimukseksi on asetettu, että tekijä on mieltänyt omaisuuden saaduksi jollakin säännöksessä mainituilla esirikoksella. Ottaen huomioon mitä säännöksen esitöissä edellä on lausuttu ja vastaajan viittaama Turun hovioikeuden tuomio 10.12.1996 nro 4147, mihin Korkein oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa (26.2.1997 nro 815), ja sitä osin tukeva ratkaisu KKO 1992:42, katson, että riittävää ei ole, että A:lla arvioidaan olleen voimailuharrastajana yleisellä tasolla tietoisuus esirikoksen olosuhteista eli että voimailusaleilla luvattomasti myytävät hormonivalmisteet ovat yleensä Venäjältä salakuljetettuja. Sen vuoksi ja koska vastoin A:n kiistämistä hänen ei ole näytetty olleen tietoinen hankkiessaan hormonivalmisteet haltuunsa, että niitä maahan tuotaessa on tehty rikoslain 46 luvun 1 - 5 §:ssä tai 29 luvun 1 - 3 §:ssä mainittu rikos, Vuorio esitti, että syyte hylättäisiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.2001

Perustelut

A:n hallusta on 16.5.1999 löytynyt yksi testosteroniampulli, viisi metenoloniampullia ja 17 metyylitestosteronitablettia. Syytteen mukaan mainitut valmisteet oli salakuljetettu maahan. Sen vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Asiassa on siten kysymys ensiksi siitä, onko mainitut aineet tuotu Suomeen salakuljettamalla, ja toiseksi, jos näin on, siitä, onko A tiennyt ne salakuljetetuiksi.

Syyttäjän käräjäoikeudelle esittämän lääkelaitoksen lausunnon mukaan A:n hallusta löytyneet valmisteet on luokiteltu Suomessa reseptilääkkeiksi. Täällä niille ei kuitenkaan ole annettu myyntilupaa. Sen vuoksi on ilmeistä, että ne ovat peräisin ulkomailta. Lääkkeiden maahantuonti on sallittua vain lääkelain 17, 18 ja 19 §:ssä säädetyin rajoituksin. Viimeksi mainitun pykälän mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan lääkevalmisteita henkilökohtaista lääkitystään varten siten kuin lääkelaitos tarkemmin määrää. Lääkelaitoksen tämän lainkohdan nojalla l3.12.1996 antaman, 1.1.1997 voimaan tulleen määräyksen mukaan yksityishenkilö voi tuoda maahan kohtuullisen määrän laillisesti hankittuja lääkkeitä.

Käyttäjiltä suhteellisen pieninä määrinä tavattavien lääkevalmisteiden alkuperää ja hankintatapaa on jälkikäteen vaikea varmuudella selvittää. Syytteessä tarkoitettu teko koskee kuitenkin lääkevalmisteita, joita ei ole Suomessa laillisesti saatavissa normaalien jakelukanavien kautta. Laillisesti maahantuoduista valmisteista voi olla kysymys vain siinä tapauksessa, että yksityishenkilö olisi edellä kuvatulla tavalla tuonut ne maahan henkilökohtaista lääkitystään varten. Laillisesti maahantuotujen valmisteiden hankintalähteenä voisi siten olla vain yksi tai useampi yksityishenkilö, joka olisi luovuttanut henkilökohtaista tarvettaan varten tarkoitetut valmisteet edelleen. Tämä mahdollisuus on epätodennäköinen. Nyt on lisäksi ollut kysymyksessä kolme eri lääkevalmistetta, joista yhdenkään osalta hankintalähteestä tai -lähteistä taikka hankintaolosuhteista annettu selvitys ei tue tällaista mahdollisuutta. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa se mahdollisuus, että kysymys olisi yksityishenkilön lääkelain mukaisissa rajoissa henkilökohtaista lääkitystään varten maahan tuomista lääkkeistä on niin etäinen, ettei sitä ole aihetta ottaa arvioinnin perustaksi. Näin ollen Korkein oikeus päätyy siihen, että kyseiset valmisteet on rikoslain 46 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin salakuljetettu maahan.

Mitä tulee siihen kysymykseen, onko A:n vastoin kiistämistään katsottava tienneen lääkevalmisteet salakuljetetuiksi, Korkein oikeus toteaa A:n itse arvelleen, että metyylitestosteronitabletit ovat peräisin Venäjältä. Viiden metenoloniampullin ja yhden testosteroniampullin alkuperästä hän ei ole lausunut käsitystään. A ei ole halunnut kertoa lähemmin tilanteista, joissa hän oli valmisteet ostanut, eikä paljastaa myyjien nimiä. Korkein oikeus katsoo, että A on lääkevalmisteet ostaessaan pitänyt varsin todennäköisenä, että ne on tuotu maahan salakuljettamalla. Sen vuoksi A:lla on ollut laittoman tuontitavaraan ryhtymisen edellyttämä tahallisuus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Gustaf Möller, Kari Kitunen ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Sami Myöhänen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Myöhänen lausui seuraavaa:

Perustelut

Virallisen syyttäjän esittämän, lääkelaitokselta saadun lausunnon mukaan syytteessä mainitut aineet ovat lääkkeitä. Vastaajan hallusta löytyneillä valmisteilla ei kuitenkaan ole myyntilupaa Suomessa. Tämän perusteella on pääteltävissä, että lääkevalmisteet ovat ilmeisesti peräisin ulkomailta.

Lääkelain 19 §:n mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan lääkevalmisteita henkilökohtaista lääkitystään varten siten kuin lääkelaitos tarkemmin määrää. Lääkelaitoksen tämän pykälän nojalla 13.12.1996 antamassa määräyksessä nro 1/96, joka on tullut voimaan 1.1.1997, todetaan muun muassa, että maahantuotavien lääkkeiden määrän on oltava kohtuullinen ja että lääkkeet on täytynyt hankkia laillisesti.

Rikoslain 46 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta laittomasta tuon-titavaraan ryhtymisestä tuomitseminen edellyttää, että omaisuutta maahan tuotaessa on tehty jokin lainkohdassa erikseen lueteltu rikos, esimerkiksi syyttäjän väittämä salakuljetus. Säännös pitää sisällään sen vaatimuksen, että esirikoksen suhteen esitetään edes rikostapahtumaa yksilöivää selvitystä. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole esitetty mitään selvitystä niistä olosuhteista, joissa syytteessä mainitut 6 ampullia ja 17 tablettia on mahdollisesti tuotu maahan, ja että tällöin olisi menetelty laittomasti saati syyllistytty salakuljetukseen. Sen vuoksi on jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen.

Näillä perusteilla syyte hylättäneen.